Kaiverrat sormesi niskaani ja harot hiuksiini, kourasi harhailevat selkääni pitkin alas ja kyljen läpi vatsalle, annat kovaksi paisuneen ikäväsi kämmeneeni ja ihooni kaikkialle pujotat arvoituksellisia kuvioita kysyvin, kuuntelevin sormin, apua...
Kyllä, sinä olet luonani, kietoutuneena kudoksiini kuin mirha, nardus, manna ja mihin kallisarvoisiin, mystisiin voiteisiin ja kielen pyhittäviin makuihin sinua vertaisinkaan, ja sinä olet myös se, jonka epätoivon hetkinä puen kantamaan sitä ...
